”Isoin pitovoima on esihenkilön tuki”

Otetaan ihan rauhassa! Tämän lauseen Neea Matinniemi, 33, muistaa ensimmäisestä työpäivästään, kun hän aloitti Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella.

− Mulla oli kova paine päästä näyttämään, mitä osaan. Halusin todistaa, että oli ollut oikea valinta ottaa minut töihin. Mutta esihenkilöni sanoikin ihan päinvastoin: ei kiirettä. Se oli vähän yllättävää mutta tuntui samalla hyvältä.

Takana on kaksi kuukautta uudessa työssä. Neea työskentelee IPS-työhönvalmentajana. Hän auttaa päihde- ja mielenterveyskuntoutujia työpaikan löytämisessä ja työssä pysymisessä. Tämä on hänen ensimmäinen oikea työnsä opintojen jälkeen. Vaikka uusi työ on haastava, alku on mennyt Neeasta hyvin.

− Tunnen, että olen päässyt sisään työhöni ja siihen isoin syy on loistava esihenkilöni Susanna Hyövälti.

Aina saa kysyä

Susanna istuu haastattelupöydän toisella puolella. Hän hymyilee Neealle aurinkoisesti. Hänelläkin on vain pelkkää hyvää sanottavaa uudesta työntekijästään.

− Muistan Neean ekana päivänä: hänellä oli niin vauhti päällä. Minun piti vähän toppuutella häntä. Sanoin, että tässä kerkiää päästä vielä työn makuun. Asiakkaat kyllä odottavat.

Työsuhteen alun rauhoitus on yksi periaate, joka Susannalla on, kun hän ottaa vastaan uuden työntekijän. Hyövälti toimii kahden yksikön osastonhoitajana.

− Olen huomannut, että uusille työntekijöille tekee hyvää, kun heille sanoo, että ei ole kiire. Muistutan aina, että kaikkea ei tarvitse heti osata, vaan opetellaan yhdessä asioita. Uudelle ei saa vyöryttää heti niskaan koko tietomäärää.

Toinen asia, josta Susanna pitää huolen heti kättelyssä on psykologinen turvallisuus.

− Nuorelle pitää luoda sellainen ilmapiiri, että kaikkea voi kysyä ja että kaikkea ei tarvitse heti tietää. Aloittajalla pitää olla koko ajan tieto siitä, keneltä hän voi kysyä neuvoa. Koska olen kahden yksikön esimies enkä pysty olemaan kaiken aikaa läsnä, pidän aina huolen siitä, että nuori tietää, keneltä hän saa apua.

Ollaan kaikki inhimillisiä

Neea muistaa työnaloituksesta myös toisen seikan: sen, miten Susannan avoimuus teki häneen vaikutuksen. Jo ekana työpäivänä he vaihtoivat henkilökohtaisen elämän tietojaan. Neea kertoi sitä, miten hän oli päätynyt sosiaalialalle: mitkä elämänkäänteet olivat ajanut hänet ihmisten auttamiseen. Myös Susanna kertoi oman tarinansa.

− Susanna oli tosi vastaanottavainen. Hän oli kiinnostunut minusta.

Sittemmin Neea on huomannut, että ensivaikutulma oli totta: Susanna on maanläheinen. Hänellä on tapana puhua kaikille tasavertaisella tavalla, kuin ihminen ihmiselle. Hän ei käytä kapulakieltä, vaan puhuu arkisesti normijuttuja.

− Sillä, että esihenkilö on ihminen, ei robotti, on valtava merkitys. Susanna on inhimillinen. Omalla esimerkillään hän tuo sen esille, että meillä kaikilla on myös joskus huonoja päiviä ja se on vain elämää.

Susanna tunnistaa itsensä. Hän muistaa hiljattain sanoneensa esimerkiksi tiimikokouksen aluksi, että älkää ihmetelkö, miksi en ole tänään pehmeimmilläni. ”Yö meni astman takia yskiessä.”

− Minäkin kerron, jossa minulla on hankala kohta omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Minusta on reilumpaa, että työntekijäni tietävät, miksi olen pahalla päällä, kuin että he joutuisivat arvuuttelemaan.

Luottamus kantaa

Suvi Haka-Aho, 31, aloitti Susannan tiimissä viime kesänä. Hänkin on huomannut, mikä merkitys esihenkilön tuella on siihen, että työ kantaa.

− Minulle tuli ekoina viikkoina vaikea tilanne yhden asiakkaan kanssa. Aloin miettiä, sovinko työhön ollenkaan. Soitin heti Susannalle.

Susanna kuuli linjoja pitkin, että Suvi oli epävarmana. Hän rohkaisi tulokasta ja poisti tältä epäilyä: ”Sun ei tarvitse muuttua mihinkään. Olet luonteesi puolesta juuri hyvä tähän työhön.” Vielä seuraavana päivänä hän pyysi Suvin huoneeseensa puhumaan asiasta.

− Sanoin Suville, että tunteesi ovat hyvin tavallisia ja että tätä työtä voi tehdä omalla persoonallaan. Huomasin heti, miten Suvi rauhoittui.

− Kuulin Susannan sanovan, että hän arvostaa minua ja työpanostani ja uskoo minuun. Hän sai minut tuntemaan, että osaan ja pystyn. Sellaisesta maaperästä kasvaa ammatillinen itseluottamus.

Juuri esimieheltä saadun luottamuksen ansiosta Suvi kokee tänäkin päivänä, että hän uskaltaa tehdä työtään täysillä, rohkeasti omana itsenään.

− Olen alanvaihtaja. Minulla on huono esihenkilökokemus edelliseltä uraltani. Silloinen pomoni kyttäsi tekemisiäni ja nakitti minulle ikäviä hommia, jos jouduin pitämään esimerkiksi sairauspäivän. Nyt tiedän, että ainoastaan luottamuksen tie kantaa. Kun esihenkilö luottaa, sillä on tosi iso merkitys omalle työssä jaksamiselle.

Susanna sanoo, että molemminpuolisen luottamuksen löytyminen on yksi hänen tärkeimmistä tavoitteistaan esihenkilönä.

− Kun pidän kehityskeskusteluita, haluan aina, että siellä on tilaa myös vapaamuotoiselle juttelulle. Kaavaketta tärkeämpää on puhua niistä ajatuksista, joita ihminen on oikeasti miettinyt.

− Sitä paitsi minulla itsellänikin on esihenkilö, joka luottaa minuun. Hän ei laita kapuloita rattaisiin, vaan päinvastoin tukee minua.

Joustoa molempiin suuntiin

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Susanna saa hyvää palautetta johtamisestaan. Hän on ennenkin kuullut, että ihmiset haluavat hänen tiimiinsä.

− Luulen, että isoin syy, miksi olen saanut hyviä ihmisiä ympärilleni, on se, että huolehdin työntekijöideni hyvinvoinnista.

Susannan mielestä esimiehen pitää nähdä työntekijänsä jaksaminen ja huolehtia siitä, että jaksaminen riittää.

− Puhun usein ääneen esimerkiksi siitä, että työ ei ole tärkein asia elämässä, vaan tärkein on siellä kotona.

Perhe ja läheiset ovat se asia, joka antaa meille voimavaroja ja joka saa meidät jaksamaan töissä, Susanna ajattelee.

Susanna uskoo myös joustamiseen. Kun työ joustaa vaikeassa kotitilanteessa, homma toimii myös toisinpäin: työntekijä joustaa, jos töissä tulee lisätuntien tarve.

− Tämä on vuoropuhelua. Arvostan tiimiläisiäni ja kerron sen heille. Paitsi että arvostan heitä yksilöinä, arvostan koko ryhmää. Olen nähnyt, että kun tulee tilanne, jossa tukea tarvitaan, he oikeasti ovat toistensa tukena.

Neea ja Suvi allekirjoittavat Susannan näkemyksen. Heille molemmille oma lähitiimi on tärkeä osa työssä viihtymistä ja jaksamista.

− Koen, että mulla on oman tiimini täysi tuki. Tunnen sen esimerkiksi silloin, kun vitsailemme toisillemme hyväntahtoisesti.

− Meidän tiimissä ei tarvitse esittää tai varoa. On rauhoittavaa tietää, että jos itsellä on jotain mielen päällä, sen voi oksentaa heti työkavereille.

− Kukaan ei tuomitse tai arvostele. Jokainen saa olla juuri sellainen kuin on.

Miten lisätä nuoren työntekijän psykologista turvallisuutta? Tule mukaan Mielihyvin duunissa -koulutuksiin. Tutustu tapahtumakalenteriimme! Kaikki koulutuksemme ja työpajamme ovat maksuttomia.