Siirry sisältöön

Nuorten ääni: Haasteita ja toiveita työelämässä

Millaista on olla nuori ja löytää oma polku työelämässä, kun mielessä pyörivät huolet, mutta intoa riittää? Mico, 27 ja Aurora, 25, kertovat omista kokemuksistaan ja haasteistaan. Heidän tarinansa tuovat esiin nuorten odotukset tulevaisuudesta, mielen hyvinvoinnin tärkeyden ja sen, kuinka tärkeä rooli avoimella yhteisöllä on – aivan kuten Viinikkafesteillä, jossa keskustelu syntyi lämpimässä ja kannustavassa ilmapiirissä.

− Ei minua kuunnella, koska en ole mikään vaikuttaja, Aurora toteaa hieman huumoria äänessään, mutta taustalla piilee totuutta. Hän uskoo, että monen nuoren ääni jää kuulematta, jos ei ole näkyvää roolia tai seuraajamäärää. Mico jakaa tunteen:

− En ole itse oikeastaan koskaan edes yrittänyt vaikuttaa. Tuntuu ettei minun ääneni kuuluisi missään.

Nuoret pohtivat, miten aikuiset voisivat paremmin rohkaista heitä tuomaan ajatuksensa esiin. Vaikka osallistumismahdollisuuksia on, nuoret kokevat, että järjestelmät ja tapahtumat eivät aina tavoita kaikkia.

− Meillä on ollut työpajoja ja projekteja, joissa kysellään nuorten mielipiteitä, ja se on hyvä. Mutta ei kaikilla ole mahdollisuutta osallistua, Mico huomauttaa.

Yhteisön voima – pajatoiminnan merkitys

Viinikkafestien kaltaiset tapahtumat ja nuorten työpajat ovat luoneet tilan, jossa nuoret tuntevat olevansa osa tärkeää ja yhteisöllistä ympäristöä.

− Täällä on tosi hyvä yhteishenki. Kaikki ovat kavereita keskenään, ja jotkut ovat ystävystyneet jopa vapaa-ajalla, Mico iloitsee. Aurora lisää, että avoin ilmapiiri on pajatoiminnan parhaita puolia:

− Kaikki ovat mukana ja osallistuvat. Se tekee tästä toiminnasta niin hienoa.

Molemmat korostavat yhteisön merkitystä: vertaistuki ja nuoriso-ohjaajien läsnäolo on auttanut heitä löytämään turvallisen tilan, jossa jokainen voi tuntea olonsa tervetulleeksi.

Siirtymä työelämään – haasteita ja unelmia

Työelämään siirtyminen ei kuitenkaan ole aina mutkatonta. Mico ja Aurora puhuvat suoraan vaikeuksista.

− Nepsy-ongelmat tekevät työelämään siirtymisestä hankalaa, Mico kertoo.

− Koulussa oli vaikeaa, ja nyt kun haluaisi töihin, on kausia, jolloin ei vain pysty eikä jaksa, hän jatkaa.

Aurora nyökkää:

− Välillä tuntuu, että voisi mennä eteenpäin, mutta sitten yhtäkkiä kaikki romahtaa, ja päätyy sängyn pohjalle.

Molemmat nuoret kokevat, että työelämän rakenteet eivät aina tue mielenterveyden haasteiden kanssa painivia nuoria.

− Työnantajien pitäisi olla joustavia, Aurora pohtii. Hän toivoo, että osa-aikatyö tai kevyemmät työmallit voisivat tarjota nuorille helpotusta.

− On 60 tai 80 prosentin työsuhteita, ja ne voivat toimia todella hyvin, jos ei jaksa viittä päivää viikossa, Mico toteaa Auroran jälkeen.

Toiveet tulevaisuudelle – joustavuutta ja tukea

Nuorilla on selkeitä toiveita tulevaisuudelle: enemmän joustavuutta ja tukea työelämään siirtymisessä.

− Työympäristön pitäisi olla avoin ja ystävällinen, Mico sanoo, ja Aurora on samaa mieltä.

− Olisi mahtavaa, jos jokaisella nuorella olisi mahdollisuus tulla kohdatuksi yksilönä, ilman liiallista painetta, Aurora kertoo.

Viinikkafestien lämminhenkinen ilmapiiri tarjosi Micolle ja Auroralle tilaisuuden kertoa ajatuksistaan. Nuorten ääni ansaitsee tulla kuulluksi – ei vain silloin, kun heitä pyydetään puhumaan, vaan myös silloin, kun he ovat hiljaa.

Artikkeli on kolmas ja viimeinen osa juttusarjaa, joka käsittelee sitä, miten mielen hyvinvointi ja työelämä kietoutuvat yhteen nuorten elämässä. Juttusarjan materiaali on koottu Viinikkafesteissä, joka oli Silta-valmennusyhdistyksen yhdessä Mielihyvin Duunissa -hankkeen kanssa järjestämä tapahtuma Tampereella 9. lokakuuta.

Lue ensimmäinen osa täällä.

Lue toinen osa täällä.