Hyvinvoiva mieli on opeteltavissa oleva kansalaistaito

Minä opin, minä osaan ja minä selviän! Olisi mukava kuulla tämä lause jokaisen nuoren ammattiin opiskelevan ja valmistuvan suusta, silloin kun puhutaan mielen hyvinvoinnin taidoista tai mielenterveydestä. Mieleen liittyvät käsitteet ovat usein jakautuneet kahtia: joko äänessä on onnellinen ja täydellinen hyvinvointipuhe tai sitten ongelmakeskeinen mielenterveyden menetyspuhe.
Mielen hyvinvointi ei ole kuitenkaan positiivisuuden ylivaltaa eikä ongelmiin uppoamista ikuisiksi ajoiksi, vaan se on asioita ja tekoja, joita voidaan oppia ja opiskella missä tahansa arkisessa ympäristössä. Mielen hyvinvoinnista puhuttaessa onkin tärkeää tiedostaa tapa, jolla puhumme asiasta.

Iloitaan mielenhyvinvointitaitojen oppimisesta

Mielen hyvinvointiin liittyy paljon erilaisia positiivisia käsitteitä. Nämä käsitteet luovat ajoittain epätodellisen kuvan ja illuusion onnellisuudesta ilman ahdistavia tunteita.

Ongelmalähtöisen puheen sijaan tarvitsemme yhä enemmän mielen hyvinvointitaitojen oppimiseen liittyvää puhetta.

Vastakkainen käsitemaailma liittyy mielenterveyden pulmiin ja puhe kääntyy helposti ongelmalähtöisyyteen, mielenterveyden palvelujärjestelmään ja palvelujen saatavuuteen. Mielen hyvinvointiin, kuten meidän jokaisen elämäämme liittyy myös ahdistavia ja masentavia asioita aina mielenterveyden häiriöihin asti − mielen hyvinvoinnin järkkyessä ongelmia ei tule vähätellä, vaan ammattilaisapu ja mielenterveyspalvelut ovat tällöin tarpeen! Elämään liittyvät menetykset, stressitilanteet tai ihmissuhdevaikeudet ovat osa ihmisyyttämme. Tällaisten surullisten ja ikävien asioiden kohdalla avainasemassa onkin asioiden käsittelytaito ja ennen kaikkea se, miten ja missä opimme suruja ja ikäviä juttuja käsittelemään.
Ongelmalähtöisen puheen sijaan tarvitsemme yhä enemmän mielen hyvinvointitaitojen oppimiseen liittyvää puhetta. Oppimisesta iloitseminen on ihmiselle luontaista ja vahvistaa jo itsessään hyvää mieltä. Oppimisessa on myös yksi erityinen hyvä puoli: oppiminen vahvistaa yksilön omaa toimijuutta ja sitä kautta kyvykkyyttä hoitaa omia asioitaan itsenäisesti.

Tarvitsemme merkityksellisiä kohtaamisia esimerkiksi opinnoissa

Mielen hyvinvointitaitoja on opittu jo paljon kotona, perhe/sukuyhteisöissä, varhaiskasvatuksessa sekä perusasteen koulutuksessa. Yhteisöiden jäseninä lapset ja nuoret opettelevat tunnetaitoja, yhteisöllisiä taitoja sekä sanoittamaan kokemiaan asioita ja kohtaamaan muita ihmisiä.
Mielen hyvinvoinnin taitojen opiskeleminen ei jää tähän, vaan on elämänmittainen oppimismatka. Mielen hyvinvointitaitoja opetellaan edelleen elämänkaareen liittyvien vaiheiden aikana, kuten esimerkiksi ammattialan opiskelujen, työelämään siirtymisen ja perheen perustamisen vaiheessa. Opettelu jatkuu aina vanhuuteen asti − opeteltavat asiat ja tilanteet vain muuttavat muotoaan.

Mielen hyvinvointi on kansalaistaito, jota tulee opettaa ja antaa kaikille mahdollisuus oppia näitä taitoja.

Mielen hyvinvointi ei ole ”on−off-mielentila”. Sen sijaan se on opeteltavissa oleva patteristo taitoja, joiden kanssa voi selviytyä erilaisista elämänhaasteista. Tarvitsemme ennen kaikkea merkityksellisiä kohtaamisia ja halua opettaa ja oppia mielen hyvinvointiin liittyviä asioita.
Tarvitsemme myös kaikkia ihmisiä − niin ammattilaisia kuin kaikkia lähimmäisiä − osallistumaan mielenhyvinvoinnin oppimistalkoisiin. Esimerkiksi jokainen ammattiaineen opettaja voi omassa opetuksessaan miettiä, miten opiskelijan työnkuorma jakautuu opintojakson aikana tai minkälaista ohjausta ja tukea osaamisen saavuttaminen edellyttää. Voi myös luoda opetukseen iloisia, yhteisöllisiä hetkiä ja kysyä suoraan opiskelijalta: ”Kuinka jaksat?” Mielen hyvinvointi on kansalaistaito, jota tulee opettaa ja antaa kaikille mahdollisuus oppia näitä taitoja.

Kirsi Purhonen

Kirjoittaja opettaa ammatillisen koulutuksen opettajia TAMKissa ja toimii Mielihyvin duunissa -hankkeen oppilaitosyhteistyön koordinaattorina.