Koulun pitää olla paikka, jonka takia kukaan ei tarvitse terapiaa
Mustaseinäinen iso huone täynnä sohvia, nojatuoleja, pöytiä, hyllyjä, julisteita ja mitä erilaisempia taideteoksia sulassa sovussa. Eri puolilla huonetta istumassa nuoria, jotka työstivät omaa työtään – osa jutteli kaverin kanssa. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota minuun, opettajan näköiseen täti-ihmiseen, kun astuin sisään Silta-Valmennuksen nuorten starttipajalle Tampereen Nekalassa.
Olin tullut pajalle, koska halusin selvittää, mitä Sillan nuoret ajattelevat hyvinvoinnista, koulusta ja opinto-ohjauksesta. Pajatoimintaan voi hakea mukaan, jos on 18–29-vuotias ja jos ei ole tällä hetkellä töissä tai opiskele.
Kokoonnuimme yhteisen ison pöydän ääreen: minä, 17 nuorta ja heidän ohjaajansa. Esittelin itseni ja kerroin, että tarvitsin heidän apuaan: haluaisin viedä nuorten ääntä eteenpäin ohjaajaksi ja opettajaksi opiskeleville. Mitä viestiä veisin Tampereen ammatilliseen opettajakorkeakouluun opiskelijoilleni?
Mitä on hyvinvointi?
Ensimmäiseksi kysyin, mitä nuorten mielestään tarkoittaa hyvinvointi. Lähelläni istunut pajalainen paukautti kuin ”apteekin hyllyltä”, että hyvinvointi on sitä, kun perustarpeet on tyydytetty niin fyysisellä, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla. Tässä vaiheessa ajattelin, että miksi näitä kyselen – nuoret tietävät kaiken ja vieläpä hienosti määritellen. Lisäkysymykseni hyvinvoinnin kuvaamisesta konkreettisemmin saivat minut kuitenkin ymmärtämään, että juuri tässä minun kuuluukin olla ja että juuri nyt on tärkeää keskittyä kuuntelemaan.
Nuoret kertoivat, kuinka tärkeää on mennä johonkin paikkaan, tilaan tai porukkaan, jossa tuntee heti alkuhetkistä olevansa tervetullut. Kukaan ei jätä huomiotta tai ylenkatso. Ei tarvitse tuntea oloaan turvattomaksi. Opettajaopiskelijoille nuoret halusivat tuoda esiin, että turvattomuus ei aina näy ulospäin, jos se on nuorelle ”normaali olotila”. Pitää osata kysyä – vähitellen ja varovasti.
Silta-Valmennuksessa on kouluun verrattuna erilaista myös se, että pakottamisen sijaan pajalla kannustetaan ja autetaan eteenpäin. Toinen ero on siinä, että Sillassa on vapautta tehdä omia projekteja, omissa aikatauluissaan.
Kouluallergian kanssa selviää, jos on tsemppaava ope
Nuoret kertoivat kouluissaan tapahtuneesta alistamisesta, ahdistelusta, kiusaamisesta ja kokemuksista, kun koulun henkilökunta ei ollut puuttunut. Koulussa on aina vain yksi oikea vastaus ja asioita oppivalta odotetaan täydellisyyttä. Homo- ja transfobia ovat arjen todellisuutta. Jos et asetu ruotuun, joudut silmätikuksi tai − mikä vielä pahempaa − näkymättömäksi.
Kummassakin tilanteessa avun pyytäminen ja varsinkin sen saaminen on vaikeaa. Avunpyynnöt kuitataan teini-iän hormonihaasteina tai ne jätetään kokonaan huomiotta. Monella nuorella koulukokemukset olivat myöhemmin saadun tuen ja terapian tarpeiden perusteita.
Moni oli kohdannut koulupolullaan tsemppaavia opettajia, jotka kuuntelivat, välittivät ja ottivat nuoret tosissaan. Tällaisten opettajan vuoksi selvittiin, vaikka kouluallergia vaikutti olevan ikuinen taakka. Yksimielisesti nuoret olivat sitä mieltä, että ongelma ratkeaa sillä, että luokkakoot ovat pienempiä ja opettajilla on enemmän aikaa oppilaille.
Opinto-ohjaajista nuorilla oli hyvä fiilis, mutta opot ovat liian näkymättömissä oppilaiden koulupäivissä ja opotunteja on niin harvoin, ettei niitä edes muisteta. Henkilökohtaisia keskusteluja tulisi olla enemmän ja niissä tulisi käydä läpi jokaisen kanssa useita koulutus- ja ammatinvalintavaihtoehtoja. Ei voi olla niin, että jokaiselle on vain yksi oikea vaihtoehto, nuoret sanoivat. Eikä lukio voi olla ainoa ”oikea” vaihtoehto, jos ei tiedä mitä haluaa.
Vaihtoehtojen kartoittamiseen tulisi siis käyttää aikaa ohjauksessa. Nuoret eivät löydä tai keksi vaihtoehtoja itsekseen, jos he eivät tiedä vaihtoehdoista tai osaa niitä etsiä. Lisäksi tarvitaan tietoa eri ammateista sekä työntekijöiden oikeuksista ja velvollisuuksista.
Kolme teesiä hyvälle opettajalle
Puolentoista tunnin pituisen keskustelun jälkeen lopettelimme, mutta suuri osa nuorista jäi vielä keskustelemaan kanssani. He kertoivat, että oli ollut raskasta muistella koulua, mutta tärkeää ja toisaalta helpottavaa. He halusivat saada nuorten äänen kuuluviin ja vaikuttaa siihen, että koulu on turvallisempi paikka seuraaville lapsille ja nuorille. Heidän mielestään niin minä kuin muutkin koulun ammattilaiset tekevät korvaamatonta työtä.
Lähdin kävelemään kotiin pää isoja ajatuksia täynnä. Sellaisia, joita tunnistin jo aikaisemmilta työvuosiltani ja joilta on vaikea ummistaa silmänsä. Kirjoitin ne teesien muotoon:
- Hyvän opettajan yksi mittari on se, kuinka hän reagoi haastavaan tilanteeseen nuorten kanssa.
2. Jokaisen oppilaan/opiskelijan oikeuksiin kuuluu oikeus oppimiseen omassa tahdissaan. Oppimisen vauhtia ei voi määritellä hänen syntymävuotensa tai se, miten nopeasti muut oppivat.
3. Koulun on taattava jokaiselle siellä olevalle turvallisuus ja oikeus kuulua porukkaan.
Näiden lisäksi jäin miettimään sitä valtaisaa luottamuksen määrä, joka nuorilla oli minua ja kaikkia kouluissa työskenteleviä aikuisia kohtaa. Heillä oli usko siihen, että aikuiset voivat muuttaa koulua, jos vain haluavat.
Yksikään opetusalan ammattilainen ei saa etsiä helppoja, koulunsa nykyisiin toimintatapoihin sopivia ratkaisuja ongelmiin luokittelemalla lapset tai nuoret hankaliksi, vaikeiksi tai toivottomiksi tapauksiksi. Toivon, että pysähdyt miettimään, miten sinä voit koulun ammattilaisena vaikuttaa siihen, etteivät lapset ja nuoret koe sellaisia asioita koulussa kuin mistä Silta-valmennuksen nuoret kertoivat minulle. Aloita keskustelu muutoksen mahdollisuuksista kollegojesi, kouluyhteisösi (myös oppilaiden/opiskelijoiden), esihenkilöidesi ja huoltajien kanssa jo tänään, nyt heti.
Tarja Juurakko-Koskinen
Kirjoittaja toimii lehtorina TAMK Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja kouluttajana
Mielihyvin duunissa -hankkeessa.
Tervetuloa mukaan Mielihyvin duunissa -koulutuksiin! Opettajille ja ohjaajille suunnatut koulutukset löydät Oppilaitoksille-sivulta. Katso myös Mielihyvin duunissa -tapahtumakalenteri. Kaikki koulutuksemme ovat maksuttomia.