Mielekäs tulevaisuus rakentuu tässä hetkessä

Valtakunnallista mielenterveysviikkoa vietetään kuluvalla viikolla jo 50. kertaa. Tänä vuonna teemana on Mielekäs tulevaisuus. Kampanjan tavoitteena on viestiä, että kaikilla ihmisillä, mielenterveysongelmista huolimatta, tulisi olla mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa, kokea osallisuutta, saada ja antaa vertaistukea ja tavoitella unelmiaan.

Mielekäs tulevaisuus näyttäytyy varsin erilaisina erilaisilla ihmisillä. Menneet kokemuksemme ja se, mitä elämässämme juuri nyt tapahtuu, vaikuttavat ajatuksiimme mielekkäästä tulevaisuudesta.

Olen pohtinut, millaisena mielekäs tulevaisuus näyttäytyy nuorten silmin. Tiedetään, että osa suomalaisista nuorista voi tällä hetkellä todella huonosti. Se näkyy sekä opiskelu- että työelämässä. Kun mieli voi huonosti, on hankalaa ja pulmallista nähdä oma tulevaisuus myönteisessä valossa. On meidän aikuisten tehtävä olla näissä tilanteissa nuorten tukena.

Luin juuri Ari Väänäsen uuden kirjan Mielen aikakausi – kuinka psyykkisestä haavoittuvuudesta tuli osa työelämää. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Väänänen puhuu osuvasti siitä, että kun opiskeluun ja työhön ladataan paljon odotuksia ja unelmia, koetaan takapakit – tai oppimiskokemukset, kuten eräs koulutuksessani ollut nuori kokemusasiantuntija viisaasti sanoi – henkilökohtaisina epäonnistumisina.

Mitä jos vähentäisimme odotuksiamme? Näkisimme arkisetkin asiat unelmien arvoisina? Entä jos riittävän kiva olisikin juuri sopivasti?

Eroon viisivuotissuunnitelmista – elämä tapahtuu nyt

Tehtäväni mielenterveyden ja sosiaalityön asiantuntijana on tukea ihmisiä elämän kipukohdissa. Niissä katsotaan yhdessä menneisyyteen ja vilkuillaan myös tulevaan. Pitkän työurani aikana olen kokeillut monenlaisia menetelmiä: kehottanut unelmoimaan suuresti ja kannustanut. Nykyisellä kokemuksellani pysähtyisin kuitenkin enemmän tähän hetkeen.

Nuorilta kysytään usein hyvää tarkoittava kysymys: ”Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?” Kysymys on kenelle tahansa vaikea vastata, varsinkin silloin, jos hankalan olon vuoksi on vaikea nähdä edes sitä, missä on tänään iltapäivällä.

Sen sijaan, että me aikuiset tiedustelemme nuorilta viisivuotissuunnitelmia, voisimmekin pysähtyä tähän hetkeen yhdessä nuoren kanssa ja tarjota mahdollisuuden rauhoittumiseen. Yhdessä voidaan tutkia mahdollisuuksia, joita kuhunkin tilanteeseen on juuri nyt olemassa.

Mielekäs tulevaisuus ei ole vain kaukaisia unelmia ja loputonta ”jonkin paremman” tavoittelua. Se on asettumista tähän hetkeen ja läsnäoloa itsensä ja toisten ihmisten kanssa.

Tarja Tikkanen
Asiantuntija ja hankekoordinaattori
Mielenterveyden keskusliitto