Siirry sisältöön

Nuori, älä pelkää pyytää apua

Oman kehon ja mielen tarpeita on tärkeä kuunnella!
Työ- ja opiskelupaikat voivat tehdä yllättävän paljon sen eteen, että nuori ei pala loppuun. Jo riittävä tuki työnantajalta auttaa siihen, että uusi työntekijä osaa kuunnella oman kehonsa ja mielensä tarpeita. Tällöin hän myös jaksaa työssään.

Moni nuori pitkäaikaissairas kokee opiskelun ja varsinkin työelämän haastavaksi ja jopa pelottavaksi. Liian usein käy niin, että nuoret tippuvat kokonaan pois työ- ja opiskeluelämästä sairauksiensa takia. Minulle kävi näin: putosin noin vuosi sitten pois yhteiskunnan rattailta. Nyt haluan kertoa teille kokemuksistani työ- ja opiskeluelämästä pitkäaikaissairaana nuorena.

Tein amisopintojeni ohella osa-aikaista keikkatyötä, mutta kun sairauteni kävi liian haastavaksi, paloin loppuun. Jouduin melkein puolen vuoden sairauslomalle. Saikun ajaksi opintoni keskeytettiin, enkä voinut käydä töissä. Olen siltä kantilta onnekas, että pääsin suhteellisen nopeasti mukaan kuntouttavaan pajatoimintaan, jossa käyn edelleen.

Jokaiselle nuorelle haluan sanoa tämän: Muista ottaa omaa aikaa ja tehdä asioita, jotka auttavat sinua.

Opiskelujen keskeytyksen myötä menetin myös opiskelijaterveydenhuollon, jolloin oireideni ja sairauksieni hoito vaikeutui entisestään. Jouduin turvautumaan julkiseen terveydenhuoltoon ja huomasin, että varsinkin mielenterveyteen liittyvissä asioissa jonot olivat pitkät.

Tippumisen kierteen voi estää

Kun nuori tippuu pois koulusta, työstä ja terveydenhuollosta, hän alkaa usein eristäytyä yhteiskunnasta. Voi alkaa kierre, josta on erittäin vaikea päästä pois. Nuoret turvautuvat hyvin vahvasti yhteiskuntaan, jotta he pärjäisivät elämässä. Kun kyseessä on pitkäaikaissairas nuori, yhteiskunnan tuki on entistä tärkeämpi.

Työ- ja opiskelupaikat voivat kuitenkin tehdä yllättävän paljon estääkseen tippumisen. Jo riittävä tuki esimerkiksi työnantajalta tai opettajalta auttaa paljon siihen, että nuori ei pala loppuun. Omalla kohdallani auttoi se, että sain muun muassa opettajiltani myönnytyksiä tehdä tehtäviä kotona/etänä. Sain myös olla tarvittaessa pois tietyiltä tunneilta. Kannattaa muistaa, että se, mikä auttaa omassa jaksamisessa, on meille jokaiselle yksilöllistä.

Opettajille antaisin vinkin: Olkaa kärsivällisiä ja kuunnelkaa, kun nuori pyytää myönnytyksiä. Kokemuksesta voin kertoa, että opiskeluni ovat aina sujuneet paremmin, kun olen voinut tehdä niitä omissa rajoissani ja omassa tahdissani.

Jokaiselle nuorelle taas haluan sanoa tämän: Muista ottaa omaa aikaa ja tehdä asioita, jotka auttavat sinua − oman kehon ja mielen tarpeita on tärkeä kuunnella. Älä myöskään pelkää pyytää apua, kun sitä tarvitset. On opettajien ja työnantajien velvollisuus, että he tekevät sinulle sellaisen opiskelu- ja työympäristön, jossa pystyt työskentelemään.

Lana Thorström

Kirjoittaja on Mielihyvin duunissa -hankkeen nuorten kehittäjäryhmän jäsen.