Osaamissuosituksia opettajakorkeakouluille: Yhdessä kohti mielen hyvinvointia ja mielenhyvinvointiosaamista

Kestävyys on noussut keskeiseksi teemaksi kaikilla elämänalueilla, joista työelämä ei ole poikkeus. Oppilaitokset voivat toimia esimerkkeinä kestävästä työelämästä, ja tässä niiden rooli on merkittävä. On keskeistä huomioida, että kestävä työelämä ei ole pelkästään ympäristöystävällisyyttä tai taloudellista kestävyyttä – se on myös hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta (Kasvi& Räikkönen 2010; Ulkoministeriö 2024).

Oppilaitokset voivat edistää hyvinvointia monilla eri tavoin, kuten esimerkiksi yhteisöllisyyttä vahvistamalla, terveellisiä elämäntapoja edistämällä sekä osallistamalla ja kuulemalla opiskelijoita sekä henkilöstöä. Yhdenvertaisuutta voidaan tukea esimerkiksi ylläpitämällä syrjimättömiä toimintatapoja. Tämä lisää sosiaalisesti kestävää työelämää edistäen työntekijöiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja jaksamista.

Opettajankoulutukset ovat esimerkkejä tuleville ammatillisille opettajille, erityisopettajille ja opinto-ohjaajille sosiaalisesti kestävästä työelämästä ja työyhteisöstä. Opettajankoulutuksen tulee antaa tulevalle opettajille valmiuksia, jotka tukevat opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja oppimista (ks. Maunu 2018). Tämä edellyttää, että opettajakoulutuksien toimintatavoissa ja pedagogiikassa painotetaan inklusiivisia (ks. Seppälä ym. 2024) ja sosiaalisen kestävän kehityksen periaatteita, monialaisen yhteistyön merkitystä sekä kulttuurista moninaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tällä tavoin voimme opettajankoulutuksissa taata, että ammatillinen koulutus ja ammattikorkeakouluissa tarjottava koulutus vastaa nykyajan työelämän vaatimuksiin, edistää kestävää kehitystä kaikilla tasoilla ja tulevaisuuden työntekijät voivat työssään hyvin.

Kehitimme Mielihyvin duunissa -hankkeessa osaamissuosituksia opettajankouluttajien osaamisen ja ammatillisten opettajankoulutusten kehittämiseen​. Kehittämistyön tavoitteena on ollut tehdä näkyväksi opettajankoulutusten ja opettajakorkeakoulujen yhteiskunnallinen merkitys hyvinvoinnin vaikutusketjussa aina työelämään siirtyvään nuoreen saakka niin, että työelämässä olisi hyvinvoivia työntekijöitä (Rossi ym. 2024). Vuoden 2025 alkupuolella julkaistut osaamissuositukset laadittiin ammatillisten opettajakorkeakoulujen edustajien ja opiskelijoiden yhteistyönä. Yhteistyössä olivat lisäksi mukana ammatillisia opettajia ja ohjaajia, ammatillisten oppilaitosten johtoa, hankkeen asiantuntijoita sekä hankkeessa vaikuttaneita nuoria.

Mielihyvin duunissa –hankkeessa kehitettyjä osaamissuosituksia voi hyödyntää ammatillisten opettajankoulutusten opetussuunnitelmien ja pedagogiikan kehittämisessä. Tämän lisäksi suositukset ovat soveltuvin osin mahdollista ottaa työkaluksi kaikilla kouluasteilla ja kaikissa oppilaitoksissa. Näin sosiaalisesti kestävän työelämän malli jalkautuu oppilaitoksiin ja myöhemmin työelämään (vrt. Rossi ym., 2024).

​Osaamissuositusten lähtökohtana on se, että opettajankoulutuksissa rakennetaan arvopohjaista suhtautumista demokraattiseen sekä oikeudenmukaiseen oppimiseen ja koulutukseen. Tämän lisäksi opettajankoulutuksissa tunnustetaan opettajien eettinen vastuu tasa-arvon ja osallisuuden muodostumisessa. ​​Pedagogisen johtamisen ja pedagogiikan johtamisen kautta tulisi mahdollistua kaikille sopiva, demokraattinen, yhteisöllinen ja vaikuttava koulutusorganisaatio. Juuri julkaistujen osaamissuositusten teemoina ovat hyvinvointi ja työkyvyn ylläpitäminen, psykologinen turvallisuus, kollegiaalisuus, resilienssikyky, toivon näkökulma sekä opiskelijoiden toimijuuden vahvistaminen.

Tavoitteena on, että osaamissuositukset ja niiden sisällöt huomioidaan opettajankoulutuksien opetussuunnitelmissa sekä toteutuksessa, kuten eräs opettajaopiskelija sanoi: ”Eniten sain vahvistusta siihen, kuinka tärkeätä on linkittää mielen hyvinvointi osaksi opetusohjelmaa. Ei miksikään irralliseksi kokonaisuudeksi vaan jokainen kohtaaminen on merkityksellinen mielen hyvinvoinnin osalta.” Näin voimme eri kouluasteilla olla opettajina ja toimijoina esimerkkejä kestävästä työelämästä ja sitä kautta tukea yhteistä asiaa – nuorten hyvinvointia.

Lähteet:

Kasvio, A. & Räikkönen, T. (2010). Kohti kestävää työelämää. Työsuojelurahasto. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114845/Kohti_kestavaa_tyoelamaa.pdf​

​Maunu, A. (2018). Opettaja, kasvattaja ja jotain muuta. Ammatillisten opettajien ammatti-identiteetti arjen käytäntöjen näkökulmasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(4), 70–87.  https://journal.fi/akakk/article/view/84613 . (Luettu 12.12.2024.)

Rossi, P., Toikkanen, J. & Husso, K. (2024). Nuorten hyvinvointi on yhteinen asiamme. Mielihyvin duunissa -hankkeen blogi 20.11.2024. https://mielihyvinduunissa.fi/nuorten-hyvinvointi-on-yhteinen-asiamme/. (Luettu 16.1.2025.)

Seppälä, M., Kuusisto, E., & Mäkihonko, M. (2024). Ammatillisen koulutuksen opettajat ja inkluusio. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 26(3), 48–69. https://doi.org/10.54329/akakk.148290

Ulkoministeriö. (2024). Agenda 2030 -kestävän kehityksen tavoitteet. https://um.fi/agenda-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteet . (Luettu 30.11.2024.)

Teksti:

Minna Seppälä, lehtori, Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri, Tampereen ammattikorkeakoulu
Kirsi Purhonen, lehtori, Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri, Tampereen ammattikorkeakoulu

Blogiteksti on julkaistu alun perin TAMK-blogissa 19.2.2025.