Piki Rantanen: Nuorten ääni työelämässä – Kuunnelkaa meitä!

Piki Rantanen ei kaunistele tilannetta: nuoret ovat usein vaikeassa välikädessä työelämään siirtyessä.

– Toisaalta nuorilta odotetaan valtavasti, mutta samaan aikaan vähätellään, koska ollaan muka liian nuoria. Se luo sellaisen ansan, ettei oikein voi voittaa, Rantanen kuvailee.

Hän kokee, että rakenteet työelämässä eivät välttämättä tunnista nuoren yksilöllistä potentiaalia tarpeeksi hyvin. Usein keskitytään siihen, mitä nuorilta puuttuu.

– Samalla tahot, jotka kehuvat meitä siitä, kuinka paljon olemme ehtineet nuoresta iästämme huolimatta, saattavat tosiaan seuraavassa hetkessä kääntyä ympäri ja sanoa, ettei meillä ole tarpeeksi kokemusta tietää, mistä puhumme, Rantanen toteaa muistellessaan omia aikaisempia kokemuksiaan.

Työnantajien vastuulla – kuuntele ja kohtaa

Miten työnantajat voivat tukea nuoria työelämässä? Rantanen vastaa yksinkertaisesti: kuuntelemalla. Hän korostaa, että nuoret ovat monimuotoinen ryhmä ja sen vuoksi heidän yksilölliset tarpeensa tulisi huomioida paremmin:
– Nuoret eivät ole yksi yhtenäinen massa. Meissä on valtavasti potentiaalia, mutta sitä ei usein osata hyödyntää työelämässä.

Rantanen painottaakin, että nuoria pitää kohdata aidosti ja osallistamalla.

– Usein tuntuu siltä, että työpaikoilla mietitään, miten nuoria voitaisiin osallistuttaa, mutta se tehdään suljettujen ovien takana ja valmis suunnitelma tuodaan nuorten eteen. Sen sijaan nuoret pitäisi ottaa mukaan jo niihin keskusteluihin ja päätöksiin, joissa niitä suunnitelmia tehdään, hän pohtii.

Mielen hyvinvoinnin ylläpito työelämässä

Rantanen ei usko, että ongelma on lähtökohtaisesti nuorissa itsessään. Hän kertoo, että monet nykyajan työelämän vaatimukset ovat vanhentuneita.

– Edelleen annetaan vinkkejä työhaastatteluihin, kuten katso silmiin ja kättele reippaasti, vaikka ne eivät liittyisi mitenkään siihen, mitä työssä oikeasti vaaditaan, hän naurahtaa.

– Onko sillä sun työnkuvan kannalta väliä, kuinka reippaasti kättelet? Hän kysyy.

Rantanen uskookin, että työnantajien tulisikin miettiä tarkemmin, millaisia taitoja työssä todella tarvitaan, ja keskittyä niihin:

– Sen sijaan, että keskitytään siihen, mitä nuori voi antaa työpaikalle, pitäisi miettiä, miten voimme yhdessä palvella työpaikan yhteistä missiota.

Rakenteet kuntoon ennen nuorten osallistamista

Yksi asia, johon Rantanen palaa useasti, on rakenteiden korjaaminen. Hänen mukaansa työpaikkojen tulisi olla osallistavia ja saavutettavia jo ennen kuin he ottavat nuoria tai vähemmistöryhmiä mukaan.

– Ei pitäisi ajatella, että nuoret tai marginaaliryhmät ovat ongelma, joka pitää ratkaista. Sen sijaan työyhteisöjen pitäisi tarkastella omia rakenteitaan ja tehdä niistä avoimempia ja saavutettavampia. Tämä ei helpota vain marginaaliryhmiä, vaan ihan kaikkia työyhteisössä, hän painottaa.

Rantanen muistuttaa myös, että on erilaisia asioita, jotka estävät nuoria vaikuttamasta yhteiskunnassa:

– Pelko siitä, että ei istu johonkin ulkoa annettuun muottiin, johon ylipäätään kenenkään ei pitäisi jotenkin joutua pyrkimään sopimaan. Häpeä. Se, että tuottaa pettymyksen. Se että ei ymmärretä sitä, että erilaisissa ihmisyyden piirteissä on jotenkin valtava potentiaali. Tietyt piirteet eivät ole merkki jostain outoudesta tai huonoudesta, hän kokoaa.

Artikkeli on ensimmäinen osa kolmiosaista juttusarjaa, joka käsittelee sitä, miten mielen hyvinvointi ja työelämä kietoutuvat yhteen nuorten elämässä. Juttusarjan materiaali on koottu Viinikkafesteissä, joka oli Silta-valmennusyhdistyksen yhdessä Mielihyvin Duunissa -hankkeen kanssa järjestämä tapahtuma Tampereella 9. lokakuuta.